Keloa puikoilla

Niin mukavaa - jälleen uusi lukija! Tervetuloa mukaan, Pilvikirsikka!

Vihdoin viimein sain valmiiksi kuudennen UWA-työni, huivin ja pipon Novitan Kelosta. Alkuun ajattelin, että nehän valmistuvat sukkelaan, kun on paksu lanka ja puikot. Eihän siihen neulomiseen itsessään kauan mennytkään, mutta muuten työ vähän tökki. Lanka oli kyllä ihan mukavan tuntuista, helppoa neulottavaa ja juuri minun väristäni, mutta se puikko... Teen hyvin harvoin mitään paksummista langoista, joten puikkovalikoimakin on sen mukainen. En viitsinyt uusia puikkoja hankkia ja neuloin huivin kotoa löytyneellä novitalaisella kasin pyöröllä. Ei kannattaisi enää juuri novitalaisiin puikkoihin katsellakaan, niin nihkeän nahkea puikko oli ja vei mennessään koko neulomisen ilon. Pipon neulominen sujuikin sitten jo mukavemmin seiskan Addeilla. 

Huivin ohje on kevään 2012 Novitasta, todella helppo mallineule pelkillä oikeilla silmukoilla. Pipoon halusin saada suurin piirtein samantyyppisen, mutta kuitenkin joustavan mallineuleen ja pipon ohje löytyi lopulta syksyn 2008 Novitasta. Kuva vääristää väriä aika lailla, oikeasti väri on kaunis tumma luumunpunainen. Vielä nämä pääsevät käyttöönkin kun keväästä ei vielä merkkejä näy. 

Arvonnat ovat kivoja!

Vaikka oma arpaonneni ei kovin kaksinen olekaan, on arvontoihin aina hauska osallistua. Niinpä lähdin mukaan Aikun askareet -blogin houkuttelevaan arvontaan, kurkkaapa sinäkin sinne! (Kiitos Aikku "houkuttelustasi"! :))

Ja vielä, haluan lämpimästi toivottaa Anne-Marin tervetulleeksi lukijakseni!

Siksakkia

Olen jälleen saanut ilahtua suuresti, että blogissani tapahtuu myös päivitysten välillä. Muru, olet lämpimästi tervetullut lukijakseni! Lämpöinen kiitos myös teille kaikille kommentteja jättäneille, ne piristävät aina. 

Kovin nihkeästi on viime aikoina mitään valmistunut, mutta jotain sain sentään aikaan. Neuloin kummitytölleni synttärilahjaksi uusimman Novitan innoittamana sukat ja lapaset. 

Ihan mutkattomasti ei näiden valmistuminen kuitenkaan sujunut, vaan siksakkia tuli myös matkan varrelle. Novitassa olleet mallit olivat siis juuri näille langoille näissä väreissä, mutta lapasten ohje vähän takkusi ja niistä tuntui tulevan aivan liian isot. Niinpä tekele päätyi purkuun ja otin puikoille sukat lehden mallin mukaan. Varren neulottuani se ei näyttänytkään läheskään niin kivalta kuin lehden kuvassa. Purkutuomion sai siis sekin tekele ja tilalle tuli jo tutuksi tulleet Olga-sukat lasten koossa. Lapasetkin halusin kaveriksi neuloa ja niin Novitassa olleet aikuisten siksak-lapaset kutistuivat lasten kokoon raitalangasta neulottuna. Peukaloa en tehnyt ohjeen mukaan ja keskiosan kavennuksen tein eri tavalla kuin ohjeessa.

 Sukista tuli mielestäni loppujen lopuksi ihan kivat, tosin pelkään näiden olevan vielä liian isot sirojalkaiselle neidolle. Mutta onneksi jalka kasvaa...

Lapasiinkin olen lopulta melko tyytyväinen, toivottavasti nämä eivät ole taas liian pienet... Helppo ja hauska malli neuloa raitalangastakin. Tässä oli samalla UWA-tempauksen 11. työni.

Sukat suosikkilangasta

Oi kun mukavaa - olen jälleen saanut uusia lukijoita! Lämpimästi tervetuloa, Simpura ja Lankataika! 

Sukkalankojen suosikkini on ainakin tällä hetkellä ehdottomasti Dropsin Fabel. Kaikinpuolin mainio lanka, herkullisia värejä, kohtuuhintainen ja kestää hyvin käytössä. Ehkä langan ainoa "huono" puoli on sen ohuus - sukat eivät ihan hetkessä valmistu; mutta toisaalta ohuesta langasta neulotut sukat mahtuvat hyvin kaikenlaisiin kenkiin.

Tässä viimeisimmät Fabel-sukkani, UWA #8. Näin kirjavasta langasta teen mieluiten ihan perussukkia, jolloin kirjavuus ei kärsi kuviosta tai toisinpäin. Raitoja en yritäkään kohdistaa langan raidoituksen luonteesta johtuen. Pidän kyllä niin paljon tämän langan väreistä, vielä löytyy kotoa ainakin yhtä uutta väriä kerät sukkia varten. Ja uusiahan voi aina sopivasti kohdalle tullen ostaa...

Ettei langat vaan kesken loppuisi...

Onpa ollut mukava huomata, että blogissani käydään :). TiiMa, Raija ja Cesilia49; lämpimästi tervetuloa lukijoikseni! Kiitos myös teille kaikille kommenteistanne! Ne ilahduttavat aina suuresti.

Niin, viikonloppuna tuli taas huolehdittua siitä, etteivät langat täältä kotoa vahingossakaan loppuisi kesken. Kävin nimittäin Kauhajoella Tapion kaupassa, enkä pelkästään ostoksilla. Se on kauppa, jossa voisin kuluttaa helpostikin useamman tunnin vain kierrellen ympäriinsä samalla ihaillen kaikkia ihania lankoja. Silmä lepää ja mieli virkistyy. Jotenkin sinne vaan on päästävä ainakin muutaman kerran vuodessa, mutta koskaan sieltä ei tyhjin käsin lähdetä...

 

Tässä tämänkertainen lankasaaliini. Yksi suosikkilankani, Dropsin Fabel, on helmikuun ajan tarjouksessa ja sitähän ei voi ohittaa. Ajatuksena on jossain vaiheessa haastaa itseni ja tehdä siitä isompi työ, vaikka lanka onkin ohutta. Muutama Tennessee-kerä tarttui myös mukaan, kun sitä vielä sai ja edulliseen hintaankin. Nallen Kukkaketo oli tarjouksessa, joten sitähän "piti" sitten ostaa. Seiskaveikat lähti mukaan taas värien vuoksi, mutta niille on jo käyttötarkoituskin olemassa. 

Loppujen lopuksi taisin kuitenkin olla melko maltillinen ostoksissani, vaikka onhan tuossakin lankaa taas riittävästi, kun on sitä kotona jo ennestäänkin... Seuraavaksi pitäisikin siis aktivoitua enemmän langan kulutukseen kuin ostamiseen.

Patalappuja

On ollut aivan ihanaa huomata, että tälle kovin tuoreelle blogilleni on jo löytynyt lukijoitakin. Lämpimästi tervetuloa lukijoikseni, Ryppyräätäli ja Aikku!

Jos pitäisi nimetä työ, jollaisia olen vuosien varrella eniten tehnyt, se on minun kohdallani ylivoimaisesti patalappu. Niitä on tullut tehtyä monin eri tekniikoin, joitakin vuosia sitten eniten ommellen ja nykyään virkaten. Patalappu valmistuu yleensä melko nopeasti, materiaalia ei kulu paljoa, ja mikä ehkä parasta, niissä on hauska kokeilla jos jonkinlaisia malleja. Usein käy myös niin, että kun jonkin mukavan mallin löytää, sitä innostuu tekemään samantien useamman. Patalappuja onkin hyvä olla varastossa, sillä aina joskus tulee tilanteita, että tarvitseekin yllättäen johonkin pienen tuliaisen/ lahjan/ arpajaisvoiton. Yllättävän hyvin patalappuni ovatkin löytäneet uusia koteja.

Syksyllä netissä tuli vastaan uusi kirja, Patalappuja a'la Carte. Lainasin sen kirjastosta ja onneksi olen pystynyt myös uusimaan lainaa, sillä kirjassa on monia kauniita malleja, joita haluaisin kokeilla. Melko kauan kylläkin meni, ennen kuin sain ensimmäisen mallin aikaan. Niitä syntyi tietenkin kerralla useampi, tosin tällä kertaa tarkoituksella. Halusin huomisen ystävänpäivän merkeissä muistaa maan mainioita työkavereitani, ja tietenkin he saavat patalaput.

Näissä vohvelikuvioisissa patalapuissa käytin lankoina Novitan Tennesseetä ja Dropsin Muskatia. Helppo ja mukava malli virkata, kierrereunus oli hauska uusi tuttavuus. Toivottavasti nämä olisivat myös mieleisiä. Samalla tämä kokonaisuus on UWA-tempauksen viides työ. Tällä hetkellä keskeneräisiä töitä on kolme, ja kaksi viimeistä työtä on vielä aloittamatta. Takaraja niiden aloitukseen on maaliskuun lopussa, joten uskoisin siihen mennessä saavani jotain uuttakin alkuun. 

Tässä yhteydessä haluan myös toivottaa kaikille lukijoille oikein mukavaa ystävänpäivää!

Olga-sukat

Hyväksi havaittujen sukkamallien ohella haluan toki kokeilla myös uusia. Olga-sukkien neulominen on ollut jo pitkään mielessä ja nyt vihdoin sain ne neulottua. UWA #9 on siis Olga-sukat seiskaveikan raidasta. 

Tätä lankaa piti ostaa ihan näiden värien vuoksi. Seiskaveikan laatu ei mielestäni enää kovinkaan kehuttava ole, ja mieluummin neulonkin sukkani nykyään muiden valmistajien langoista. Aina joskus tulee ostettua kuitenkin myös Novitaa. Toivottavasti tässä kerässä laatu yllättäisi positiivisesti, sillä käytössähän sen vasta parhaiten huomaa. 
 

Yksi ongelmani neuloessa näistä valmiista raitalangoista on raitojen täsmääminen. Vaikka aloitan aina ohjeiden mukaisesti samasta kohdasta, useimmiten raidat silti lopussa menevät eri tahtia. Näissä sukissa sainkin raidat täsmäämään miltei täydellisesti ja muutenkin olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Ihan mukava tätä mallia oli neuloa, mutta suosikkimalliani tästä ei välttämättä tule - en oikein itsekään tiedä miksi.