Itselle ja lahjaksi

Hyvää uutta käsityövuotta kaikille! Bloggaaminen on taas jäänyt vähän heikolle viime aikoina, mutta pitkästä aikaa jotain tännekin. Mitäpä muutakaan kuin sukkia...

Nämä sukat neuloin kummitytölleni joululahjaksi. Näihin sisältyy värisymboliikka, jonka lahjansaaja onneksi tajusi pienten lisävihjeiden kanssa ;) Lankana Maija ja mallineuleena Broken seed. 

Joulun ajan käsityönä olivatkin sukat itselleni, ihan vaan perussukat ihanasta langasta, Fabelista. Langan raidoitus ja upeat värit pääsevät mielestäni parhaiten oikeuksiinsa juuri perussukissa. 

Sukkien jälkeen on valmistunut myös tilauksesta työkaverille tehty puikkovirkattu huivi, mutta siitä jäi kuva ottamatta. Ja jälleen on puikoille päätynyt sukkia, tällä kertaa hyväntekeväisyyteen. Niistä ehkäpä lisää myöhemmässä vaiheessa...

Hovineidot

Syksyn aikaan puikoilleni ilmestyy jostain kumman syystä aina sukkia... Eikä nytkään tullut poikkeusta, vaikka ensin ei meinannutkaan mistään tulla vastaan sitä mallia, jonka juuri nyt haluaisin neuloa. Lopulta se kuitenkin tuli vastaan ja niin puikoille pääsi Hovineito-sukat.

Tämä malli on ollut toteutettavien listalla siitä saakka, kun sen näin. Silmukoiden siirtely oli ainakin minulla melko hidasta ja ehkä siitä johtuen näiden neulominen alkoikin aika nopeasti tympiä, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Saatanpa joskus toisetkin Hovineidot neuloa, aika näyttää. Varren takaosassa on sama palmikkokuvio ja sukkien kärkeen jätin viimeisen kiekuran neulomatta. Toimii hyvin mielestäni näinkin. Lanka on tuttuun tapaan Maijaa ja kolmosen pyöröillä neuloin.

Dominopeitto

Niin vaan pääsi taas aikaa livahtamaan viimeisimmästä päivityksestä. Syksy on pitkällä ja jouluunkaan ei ole enää kovinkaan pitkä aika. Syksyn aikana olen kerännyt aika laihaa satoa käsityörintamalla, mutta jotakin sentään on valmistunut.

Tämä meneekin aika lailla samaan sarjaan edellisen kanssa. Eli vauvanpeitto tämäkin, tosin tällä kertaa dominotekniikalla neulottu. Viime vuonna neuloin ensimmäisen dominopeittoni ja silloin jo tekniikkaan tykästyin. Nyt vuorossa oli kevyempi versio Fabelista kolmosen puikoilla ja tarkoituksena iloiset värit. Peittoa oli mukava neuloa ja painoa tuli vain n. 250 g. Reunaan virkkasin ensin pari kerrosta kiinteitä silmukoita kirjavalla langalla ja lopuksi vielä rapuvirkkauskerros punaisella langalla. 

Parempia kuvia peitosta ei valitettavasti ole, peitto piti kuvata kiireesti sadepäivänä sisätiloissa ennen kuin se matkasi eteenpäin. Ehkä tästäkin silti jotakin selvää saa. Peiton jälkeen on valmistunut jo vähän muutakin, mutta niistä tuonnempana kunhan saan kuvia otettua.

Ei sittenkään ufo

Kovin usein minulle käy niin, että aloitan jonkin käsityön suurella innolla ja työ tuntuu alussa etenevän vauhdilla. Sitten iskeekin tympääntyminen ja työ saa jäädä sikseen, joskus unohtuukin jonnekin. Tämän peiton kohdalla kävi juuri niin. Keväällä innostuin raikkaista keväisistä väreistä ja virkkaamisesta, perus isoäidinneliö ei kuitenkaan houkutellut. Kirjasta Virkkaillaan löytyi vähän erilainen neliön malli ja paloja syntyi mukavaan tahtiin. Kevään muut kiireet menivät ensin peiton edelle ja sitten tuli kausi, jolloin palojen virkkaaminen ei huvittanut ei sitten ollenkaan. Olin jokseenkin varma, että peiton kohtalo on ufoutuminen.

Mutta ei sittenkään! Loppukesästä virkkaus alkoi taas houkuttaa ja niin peitto edistyi vauhdilla ja lopulta valmistuikin. Lanka on seiskaveikkaa ja vauvan peitoksi hyväntekeväisyyteen tarkoitettu. Eipä tämä siis mikään iso työ ollut, mutta hyvä mieli on siitä, että vältin ufoutumisen!

Loppukesän aikaan valmistui myös muutama nuttu suurelta osin jämälangoista. Näiden nuttujen kohdalla on hyvä mieli siitä, että sain hukutettua näihin aika monta pienempää tai isompaakin jämänyssykkää. Mutta en suinkaan kaikkia...

Kesälaitumilta

Pääsipä taas tämä bloggaustauko kovin pitkäksi... Kesäaikana käsityöt jäivät aika vähiin, kuten tavallista. Tässä hiukan terveisiä ompelukoneen ääreltä, kun kesä alkaa vähitellen kääntyä syksyyn.

Lehmistä pitävälle veljentyttärelleni ompelin tämän lehmäkassin. Mallin ja kaavan muokkailin itse saajan toiveiden suuntaisesti, mutta täysin tyytyväinen tähän en ole. Kassin suulla vuorin puolella on vetoketju, mutta se olisi voinut olla muutaman sentin lyhyempi. Nyt se "pingottaa" ikävästi tuossa yläosassa ainakin omissa silmissäni, mutta olkoot. Pysyvät tavarat ainakin mukana, mikä oli nimenomaan yksi toiveista.

 

Ja sitten jälleen kerran pari pussukkaa samalla tutulla suosikkimallillani. Minusta tuo orvokkikangas oli niin kaunista, että sitä oli kesällä ihan pakko ostaa pieni pala pussukkaompeluksia varten. Nämä ovat jo menneet eteenpäin, mutta onneksi kangasta on vielä sen verran, että saan ommeltua siitä vielä pussukan itsellenikin :)

Kesävaatetta

Joka kesä mieleni tekee uusia kesävaatteita - vanhat näyttävät jotenkin vaan niin nuhjaantuneilta. Tämä kesä ei tuonut poikkeusta, ja myös alkukesän matkalle tarvittiin totta kai uusia vaatteita. Tällä kertaa ylitin itseni ja ompelin osan niistä itse. Vuosia sitten ompelin lähes tulkoon kaikki vaatteeni itse, mutta sitten neuleinnostus iski ja nyt en pitkään aikaan ole ommellut yhtäkään vaatekappaletta itselleni. Siksi voin sanoa ylittäneeni itseni...

Tämän tunikan kangas on pellavaa, ja kaava vuosien takaisesta Käsityölehdestä. Kaava oli hyvä, tunika helppo ja nopea ommella, joten melko varmasti samalla kaavalla ompelen myöhemmin vielä muutaman tunikan lisää.

Myös tätä Käsityölehden tunikan kaavaa voisin käyttää myöhemminkin. Kangas on läpikuultavaa ryppypuuvillaa, pääntien kanttasin satiinivinonauhalla. Hihansuissa on kapea kuminauha. Valkoisen topin päällä pidettynä tämä osoittautui oikein mukavaksi vaatteeksi. 

Molempien hameiden kaava on viime syksyn Modasta. Kirjavassa hameessa on yläosastaan kiinniommeltuja laskoksia, jotka antavat helmaan väljyyttä, hameen kangas on viskoosia. Yksivärisen hameen tein vuorin kaavalla ilman laskoksia sekoitekankaasta. Näistäkin hameista pidän kovasti.

Kaikkineen olen näihin vaatteisiin tyytyväinen ja mikä parasta, kynnys vaatteiden ompeluun madaltui melkoisesti saadessani hyvin käyttökelpoisia vaatteita aikaan. Kuvat sen sijaan ovat huonoja, pahoitteluni siitä!

Lahjaksi

Juhlia on tulossa ja sehän tietää lahjojen hankkimista - tai tässä tapauksessa tekemistä. Kerrankin olen siinä tilanteessa, että lahjat ovat valmiina jo hyvissä ajoin! Uskallan ne myös blogata, sillä todennäköisyys sille, että saajat blogiini eksyvät, on olemattoman pieni. Ja ainakin osittain heillä on vihiä siitä, mitä on tulossa... Melko yksipuolisia nämä lahjat nimittäin ovat.

Enpä ole aikaisemmin kesäjuhliin villasukkia neulonut lahjaksi, mutta nyt neuloin. Nämä sukat matkaavat kanssani valtameren taakse häälahjaksi sukulaisilleni, joita en ole koskaan vielä tavannut. Sukkien kokotiedot sain morsiamen sisarelta, jonka olen tavannut hänen käytyään Suomessa pari vuotta sitten. Neuloin silloin hänelle muistoksi Petäjä-sukat, jotka ovat olleet todella mieleiset. Niinpä sama malli päätyi näihinkin sukkiin, yksi ehdoton suosikkisukkamallini. Luonnonvalkoiset naisten sukat neuloin Maijasta ja siniset miesten sukat vanhasta 150 g kerässä olleesta Nallesta.

Sukkien kaveriksi tarvittiin tietysti kortti. Hääkortiksi tässä on ehkä vähän kylmät värisävyt, mutta tarkoituksella valitsin nämä värit Suomen lipun värejä silmällä pitäen, lisukkeena hopeaa. Kortti on kyllä suorareunainen, vaikka kuva toisin väittää...

Nämä sukat ovat puolestaan rippilahja ystäväperheeni esikoiselle. Hän nimenomaan toivoi minulta lahjaksi villasukkia, joten lahjapulma oli hetkessä ratkaistu. Sukkien lanka on Maijaa, väri saajan lempivärejä ja mallineule kahden silmukan palmikkoa.

Ja tässä vielä rippikortti, kuinkas muuten. Samaa tuttua pelkistettyä tyyliäni... Tähän korttiin hain ideaa jostain syystä hyvinkin pitkään, ja ylläolevaan lopputulokseen en ehkä täysin tyytyväinen ole, mutta tällä mennään.