tiistai 9. syyskuuta 2014

Ei sittenkään ufo

Kovin usein minulle käy niin, että aloitan jonkin käsityön suurella innolla ja työ tuntuu alussa etenevän vauhdilla. Sitten iskeekin tympääntyminen ja työ saa jäädä sikseen, joskus unohtuukin jonnekin. Tämän peiton kohdalla kävi juuri niin. Keväällä innostuin raikkaista keväisistä väreistä ja virkkaamisesta, perus isoäidinneliö ei kuitenkaan houkutellut. Kirjasta Virkkaillaan löytyi vähän erilainen neliön malli ja paloja syntyi mukavaan tahtiin. Kevään muut kiireet menivät ensin peiton edelle ja sitten tuli kausi, jolloin palojen virkkaaminen ei huvittanut ei sitten ollenkaan. Olin jokseenkin varma, että peiton kohtalo on ufoutuminen.


Mutta ei sittenkään! Loppukesästä virkkaus alkoi taas houkuttaa ja niin peitto edistyi vauhdilla ja lopulta valmistuikin. Lanka on seiskaveikkaa ja vauvan peitoksi hyväntekeväisyyteen tarkoitettu. Eipä tämä siis mikään iso työ ollut, mutta hyvä mieli on siitä, että vältin ufoutumisen!


Loppukesän aikaan valmistui myös muutama nuttu suurelta osin jämälangoista. Näiden nuttujen kohdalla on hyvä mieli siitä, että sain hukutettua näihin aika monta pienempää tai isompaakin jämänyssykkää. Mutta en suinkaan kaikkia...