Työvoitto

Oi kun mukavaa - olen jälleen saanut joukon uusia lukijoita. Linnea Borealias, Marvili, Tuomontupa käsitöitä ja Timanttu; tervetuloa! Kovin ilahtunut olen myös kivoista kommenteistanne, lämpöinen kiitos niistä!

Vihdoin viimein sain valmiiksi viimeisen UWA-tempauksen työni eli huivin Dropsin Alpacasta. Eräänlainen työvoitto se oli, sillä ufoutumisvaara oli ilmeinen... Mutta valmistuihan se peräti pari päivää ennen määräaikaa, siis ei lainkaan edes viime tingassa (minun viime tinkani olisi ollut huomisillan viimeisinä tunteina). Loppu hyvin, kaikki hyvin - sain uuden huivin syksyllä ostamani takin kaveriksi.

Aloitin tämän huivin tammikuun viimeisenä päivänä ja se oli UWA #10, viimeinen aloitus tammikuun aikana. Aloituksia tuli sitten lopulta useampiakin samalle huiville, sillä sopivaa mallineuletta oli hankala löytää, kuin oikein mikään katsomani mallineule ei sitten näyttänytkään ollenkaan hyvältä tästä langasta. Aloitin - purin - aloitin - purin -teema tuli tutuksi, ja se taisikin viedä mielenkiinnon huivin neulomisesta kokonaan. Huivi on suorakaiteen muotoinen, vaikka melko tuulisessa säässä otettu kuva saattaa toista näyttää.

Loppujen lopuksi huivin mallineule löytyi jostakin vanhasta neulemallikortista, tässä kuva lähempää. Todella helppo ja hauska pitsineule, jossa on vain hiukan erilainen kavennus mitä yleensä. Toistuva mallikerta on lyhyt ja niinpä sainkin kulutettua ostamani kaksi kerää lankaa varsin optimaalisesti, langanpäiden päättelyn jälkeen jäljelle jäi yksi n. 15 cm:n pätkä ja pari muutaman sentin pätkää. Eli siinä mielessä mukava työ, että jämälankakerää ei jäänyt nurkkiin pyörimään. 

UWA-tempauskin on nyt siis osaltani onnistuneesti takana. Aika pieniähän tempauksen työni olivat, mutta niitä enimmäkseen teen muutenkin. Monta kertaa käy myös niin, että kesken kaiken innostun jostakin uudesta työstä ja keskeneräiset saavat odottaa; joskus vain muutamia viikkoja ja joskus kyllä vieläkin pidempään... Niin kävi tämänkin tempauksen aikana ja siksipä olenkin tyytyväinen, että sain kuitenkin kaikki tempaukseen aloittamani 12 työtä tehtyä. Josko sitä uskaltautuisi kokeilemaan vastaavanlaisia tempauksia myöhemminkin!

Uuden tekniikan valloitusta

Alkuun tervetulotoivotukseni Riikalle ja Marikalle! Niin mukava saada uusia lukijoita. Kiitos myös kaikille kivoista kommenteistanne!

Aina välillä on hauska kokeilla uutta tekniikkaa. Tällä kertaa se oli puikkovirkkaus, josta olin kyllä jossain kuvia nähnyt mutta en kuitenkaan itse kokeillut. Sain äidiltäni lainaan numeron 20 puikon, jonka hän oli joskus ostanut tätä tekniikkaa varten. Loppujen lopuksi minä ehdin tätä kokeilemaan ensin. Ja mihin muuhun tekniikkaa lähtisinkään kokeilemaan kuin huiviin...

Huivista tulikin tuubisellainen, ja kiepsautin sen kerran kierteelle ennen päiden yhteen ompelemista. Lankana on Novitan Rose mohair, jota kului kaksi kertaa kaulan ympäri kiepautettavaan malliin vain 63 g. Alkuun luulin tämän tekniikan kuluttavan paljon lankaa, mutta taisin erehtyä, tosin Rose mohair on kyllä muutenkin riittoisa lanka.

Puikkovirkkaus oli kyllä oikein hauska tuttavuus kokeilla. Tekniikka ehkä näyttää valmista pintaa katsellessa vaikealta, mutta on oikeasti todella helppo. Paksun puikon lisäksi tarvitaan virkkuukoukku, itselläni se oli tässä nelonen. Käsittääkseni paksun puikon tilalla voi hyvin käyttää vaikka viivotintakin.

Tässä vielä epätarkka kuva valmiista pinnasta. Uskoisin käyttäväni huivia paljon ja vaikka kesälläkin, sillä se on mukavan kevyt, ilmava ja juuri minun väriseni.

Välipaloja

Jälleen uusi lukija - mukavaa! Lämpimästi tervetuloa, Tikutin!

Tällä hetkellä, kuten yleensä aina, minulla on kesken useampi käsityö. Niiden välillä pystyy vaihtelemaan jonkun työn alkaessa kyllästyttämään. Joskus käy kuitenkin myös niin, että mikään keskeneräinen työ ei juuri sillä hetkellä innostakaan, mutta jotakin haluaisi silti tehdä. Tarvitaan siis mukavia pieniä välipalatöitä. Minun kohdallani tosin kävi niin, että yhden välipalan jälkeen halusi lisää...

Yksi mukavemmista välipalatöistä on tietenkin patalappu. Tämä malli löytyy Patalappuja a'la carte -kirjasta, ihan perinteisiä isoäidinneliöitä. Itse toteutin sen Mandarin Petitistä hiukan keväisemmällä värityksellä. 

Samasta kirjasta ja samasta langasta tämäkin malli. Aiemmin nähdessäni kuvia tästä patalappumallista ajattelin, että tuo on varmaan aika haasteellinen malli, enkä oivaltanut sen virkkaustapaa. Ohjeen nähtyäni huomasin, että tämähän on ihan helppo virkata, tosin malli virkataan eri tavalla mitä ehkä patalaput yleensä. Ensin virkataan siksak-reunainen "rengas", joka sitten toiselta reunaltaan kootaan suppuun ja patalappu saa muotonsa kuin itsestään.

Nettimaailman uumenista olin joskus löytänyt tämän patalappumallin ja poiminut sen kirjanmerkkeihini ajatuksella, että tätä täytyy kokeilla. Nyt sain sen otettua kokeiluun ja tässä ensimmäinen kokeiluversioni. Malli on helppo virkata, kunhan toisella värillä aloittaessa hoksaa homman jujun. En tosin ole täysin varma, hoksasinko minä sen oikein, sillä lopputulos näyttää ehkä hiukan erilaiselta. Vai johtuukohan se kenties vain ohjeen kuvakulmasta... Lankana tässäkin Mandarin Petit. Reunuksen tähän virkkasin eri tavalla kuin ohjeessa.

Patalappujen ohella on välillä kiva tehdä myös tiskirättejä. Vietin taannoin pari päivää sukulaisteni luona, ja sinä aikana puhuttiin paljon käsitöistä sekä myös näistä itse tehdyistä räteistä, joista ei heillä vielä ollut kokemusta ja itse en muita ole useampaan vuoteen käyttänytkään. Kiitoksena mukavasta vierailustani neuloin heille siis jälkikäteen pari tiskirättiä kokeiltavaksi; kissalliseen talouteen toinen tietenkin kissakuviolla. Lankana siinä Novitan Luxus cotton ja oranssissa Mandarin Petit. Sain kyllä kommenttia, ettei näitä raaski siihen tarkoitukseen käyttää, mutta josko nämä silti joskus päätyisivät käyttöön asti.
 

 

Luumuke-huivi

Pääsiäisen pyhinä valmistui uusin huivimallikokeiluni. Kävin muutama viikko sitten Turun kädentaitomessuilla ja siellä Poppelin osastolta ensin tarttui mukaani pari kerää Fabelia, ajatuksena neuloa siitä jonkinlainen huivi. Samalla silmiini osui mielestäni kivannäköinen huivi, joka oli neulottu juuri Fabelista ja johon sain ohjeen mukaani saman tien. 

Eipä tarvinnut kauaa miettiä, millaisen huivin ostamistani langoista neulon. Malli oli todella helppo neuloa, ehkä liiankin helppo - aika usein tuli tehtyä ihan hassuja virheitä... Lankaa kului aika lailla tarkalleen kaksi kerää, puikot ohjeen mukaisesti neloset. 

Huivin kuvaaminen osoittautui aika haastavaksi, mutta toivottavasti näistä jotakin selvää saa. Mallineule on siis pitsireunusta lukuunottamatta ainaoikeinneuletta. Tämä oli myös UWA-tempauksen kahdestoista työ eli viimeinen aloitus. Yksi työ on vielä kesken, mielenkiinto sen tekemiseen vain kateissa ja niinpä muunlaiset työt kiilaavat väliin. Toivon sen kuitenkin tämän kuun aikana valmistuvan.